Pitkän uran toimittajana ja tiedotuspäällikkönä tehnyt Katri Wanner on ensimmäinen eläköityvä lilithläinen. Wannerin uralle on mahtunut kirjalegendoja, kantapään kautta oppimista ja yhteiskunnan suuriin muutoksiin sopeutumista.
Wanner syntyi Helsingissä vuonna 1953. Hänen äitinsä muutti evakkona Karjalasta pääkaupunkiin, jossa hän tapasi Wannerin isän, nuoren sveitsiläisen optikon. Nuori maahanmuuttaja oli saapunut töiden perässä Suomeen, jossa oli huutava pula käsityöläisistä.
– Äitini suku oli tullut Sveitsistä Suomeen jo 1800-luvulla, jolloin Alpeilla oli nälänhätä. Suku työskenteli juustomestareina. Sveitsiläiset opettivat suomalaisille, kuinka valmistetaan emmentalia, Wanner muistelee.
Ylioppilaaksi Wanner opiskeli Kuopiossa. Opiskeluaikana hän sai harjoittelijan paikan Savon Sanomissa ja Viikko-Savossa.
– Kaikki oli opittava kantapään kautta. Onneksi olin hyvä ja nopea kirjoittaja. Vahvat maakuntalehdet ovat kasvattanet monta hyvää lehtimiespolvea, ja toivon, että ne pystyvät säilyttämään asemansa. Me vanhat savonsanomalaisetkin pidämme yhä yhtä.
– Liisa Tuutte, Ilse Rautio, Leena Larjanko ja Maija Alftan, Wanner luettelee ihailemiaan toimittajia.
Matka maailman napaan
21-vuotiaana ylioppilaana Wanner muutti töiden perässä Helsinkiin.
– Halusin muuttaa väljemmille vesille Helsinkiin, luulin ehkä Helsingin olevan maailman napa. Olisi ehkä kuitenkin pitänyt lähteä ainakin Zürichiin opiskelemaan, mutta olin jo hyvin sidottu suomenkieliseen sanomalehtityöhön.
Wanner teki yli kymmenen vuoden työrupeaman Ilta-Sanomilla. Sen jälkeen oli aika siirtyä kustantamon leipiin. Näkemys journalistin työstä muovaantui toimittajuuden aikana.
Hyvin kauan luulin, että toimittajan tärkein instrumentti on hyvä kieli. Nyt olen sitä mieltä, että kyky tutkia ja eritellä asioita on tärkeämpää. Toimittajan on oltava myös hyvin pitkäjänteinen.
Oli vuosi 1987 kun Wanner houkuteltiin WSOY:lle. Kutsu kävi tiedotuspäällikön pestiin.
– Tiedotuspäällikkönä saatoin maailmalle vuosittain satoja kirjoja pienen tiimini kanssa. Emännöin ulkomaisia kirjailijoita Andre Brinkistä ja Sadie Smithistä Naomi Kleiniin ja Jonathan Franzeniin. Irlantilainen runoilija Seamus Heaney teki minuun valtavan vaikutuksen. Tapasin hänet hieman ennen kuin hänet palkittiin Nobelilla.
Vanhassa kustantamossa suljettujen ovien takana työhön suhtauduttiin hyvin juhlallisesti ja mahtipontisesti. Kirjallisuuspiirit olivat kuitenkin kapeat.
– Tuohon aikaan työnkuvaani kuului pitää huolta siitä, että kirjat ja media kohtaisivat. Sanomalehdet kirjoittivat tuolloin paljon kirjallisuudesta, mutta televisiossa sitä käsiteltiin vain yhdessä ohjelmassa. Joitakin kirjailijoita pidettiin rahvaanomaisina ja siksi epähyväksyttävinä. Muutosta tilanteeseen oli kuitenkin tulossa.
Uuden ajan keskustelukulttuuria
1990-luvulla Wanner näki suomalaisen synkkyyden hälvenevän ja keskustelun tulevan enemmän mukaan mediaan. Ensimmäisiä uuden ajan ohjelmia oli Aamu-TV.
– Aamun keskusteluohjelmat toivat kirjailijoille lisää näkyvyyttä ja kirjallisuuden lähemmäksi ihmisiä. Suomesta kuitenkin edelleen puuttuu keskusteleva kirjallisuusohjelma. Sellainen löytyy esimerkiksi Ruotsista, Wanner kommentoi.
Wannerin mielestä 2000-luku ja sosiaalinen media muuttivat keskustelun hengen täysin. Uudet kirjallisuustapahtumat houkuttelivat suuria yleisöjä lukemaan yhä enemmän. Internet loi mahdollisuuden osallistua keskusteluun kotisohvalta. Wannerille muutos tapahtui uran lopuksi.
– Olen saanut tehdä töitä monen upean kirjailijan kanssa. Helvi Hämäläinen, Aila Meriluoto ja Veikko Huovinen, Wanner listaa.
Yksi merkkipaalu on yhteistyö Sofi Oksasen kanssa. Hänet Wanner tapasi Oksasen uran alkumetreillä.
– Ensin olimme WSOY:ssä, ja kun me molemmat saimme sieltä lähtöpassit, työskentelin hänen kanssaan freelancerina, aina tähän kevääseen asti. Olen tehnyt Sofi Oksasen ja hänen Silberfeldt-kustantamonsa kanssa mieleenpainuvia rupeamia, Aleksandr Solženitsynin Gulagin uudelleenjulkaisun, ja Kun kyyhkyset katosivat -kirjan suuren julkistusjuhlan Tallinnassa.
WSOY:sta Wanner siirtyi Lilithiin.
En halunnut ryhtyä yrittäjäksi, toisaalta kannatan osuuskuntatoimintaa. Lilith tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta.
Wanner iloitsee päästyään kunniakkaasti eläkkeelle. Eläkepäivillään hän kuitenkin aikoo tehdä myös vähän lisää töitä.
– Tulossa on ainakin yksi näyttelyprojekti ja lähihistoriakirjan lanseeraus.
Teksti: Orna Ben Lulu
Kuva: Katri Wanner. Kuvassa tuottaja Milla Palovaara (Like), kirjailija Sofi Oksanen, Katri Wanner ja hänen työnsä jatkaja, huippuviestijä Riikka Kämppi.
