Minkälainen on journalistisen henkilökuvan rakennuskaava? Sain toimeksiannon Journalistilehdestä. Kuvattavakseni osui Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Konttinen. Alustuksena kuvaukselle sain tiedon, että jutussa puhutaan paljon venäläisessä tuulikaapissa seisomisesta. Toimittaja myös pohti, saisiko kuvaan mukaan katseen, joka katsoo välillä kriittisestikin Suomea.
Näillä eväillä sovittiin kuvaus kauppakeskukseen, jossa muistin olevan paljon lasia ja potentiaalisesti tuulikaapilta näyttävää ympäristöä. Paikan päällä kiertelin ja katselin, ja silmiini osui suorastaan herkullinen luonnonvalospotti. Sitä oli pakko hyödyntää! Ensimmäiseksi siis sinne. Koska kuvauspaikassa ei ollut juuri muuta kiinnostavaa kuin valo, päädyin valitsemaan tiukan lähikuvan ja keskityin katseeseen.
Vaan eipä toimitus ole kovin iloinen, jos kuvaaja lähettää keikalta vain yhden kuvan. Yleensä mietin valmiiksi kolme erilaista kuvaa, jotka pyrin toteuttamaan, niin nytkin. Siispä lasiseinien äärelle. Kuvauspaikka oli todellisuudessa kapea huoltokäytävä lasiseinän ja jalankulkuluiskan välissä. Vaan hyvinhän siihen sai tilan, valon ja ehkä jopa tuulikaapin tuntua. Vaiko ei?
Viimeiseksi me menimme etsimään sen oikean tuulikaapin. Ja löytyihän sellainenkin, kauppakeskuksen takaa. Yllättäen kyllä oikeasti tuulikaapissa kuvattu kuva ei juurikaan vie ajatuksia tuulikaappiin. Tämä on muuten yksi painava syy, miksi kannattaa aina miettiä muutama kuvausvaihtoehto etukäteen.. Vaan mikä valo ja katse ja heijastukset! Kaikkea hyvää, mistä tämä kuvaaja pitää.
Ja Voilá! Lue juttu kuvineen Journalistilehdessä.
Tämä blokirjoitus on osa Opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaa Jaettu ilo -hanketta. Kirjoitus on aiemmin ilmestynyt Riitta Supperin blogissa Vapaa valokuvaaja.
Tutustu Riitta Supperiin.
Tutustu muihin viestinnän ammattilaisiimme.
