Mennään ensin metsään, niin kuin arjessanikin teen. Olen käytännössä katsoen kasvanut metsän keskellä, viettänyt lapsuudessa enemmän aikaa metsässä ja merellä kuin sisällä. Se oli perheeni elämäntapa, sieltä sen merkityksellisyys on siirtynyt myös taiteeseeni.
Suhteeni metsään on kodinomaisen arkinen, käytännöllinen, henkinen, psyykkinen ja fyysinen. Asun siten, että pääsen metsään lähes kotioveltani. Kuljen metsässä koiran kanssa ja levätäkseni. Useimmiten teen siellä ajattelu- ja suunnittelutyötä, kuntoilen ja rentoudun.
Metsän ja luonnon suojelemisen tarve tulee kokemuksestani metsän kunnioittamisesta elämän kannattelijana. Olemisen ytimen suojeleminen on tärkeää myös oman hyvinvointini kannalta.
Vahva valitsee luonnon
Kohtaaminen huipulla – Tiede-Taide-Metsä -seminaari toi yhteen tutkijoita, tieteilijöitä ja taiteilijoita Kolin kansallispuistossa kesäkuussa 2019.
Olin seminaarissa mukana yhtenä kolmesta Lilithin lähettämästä taiteilijasta. Omassa tiimissäni, ryhmässä metsätutkijoita, eri alojen asiantuntijoita ja taiteilijoita, kokoonnuttiin pohtimaan tieteen ja taiteen dialogia luovuuden virittäjänä.
Tässä kirjoituksessa pohdin luovuutta virittäviä ratkaisuja taidekasvattajana.
Kasvatuspsykologian taustalla ja taideopettajana tarkastelen työkseni luonnonmukaista luovuutta ja ihmistä vahvistavaa taidetta. Kehitän niitä tukevia maalaus- ja taideopetusmenetelmiä lasten, nuorten ja aikuisten parissa, maalaan esimerkiksi ihmisten vierellä heidän elämäntarinoitaan vahvistavia maalauksia.
Työssäni kiehtovinta ja oleellisinta on etsiä luovuutta ja sen ilmaisemisen keinoja vahvistaaksemme todellista olemustamme. Tuen oppilaitani löytämään heidän oman rytminsä, tapansa ja tekijyytensä, toimivaa reittiä mielekkääseen taiteen ja sen tekemisen oppimiseen.
Kun vahvistumme, valitsemme myös luontevammin luonnon ja kestävän elämätavan mukaisia tekoja. Pedagogina herätän miettimään ja oivaltamaan kestävän elämisen tavan, hyvinvoinnin ja luonnon yhteyttä toisiinsa.
Avainasemassa kestävän elämäntavan vahvistamisessa ovat mielestäni kaikki maamme lasten kasvattajat ja opettajat, sekä myös taiteilijat, joilla on kyky ja mahdollisuudet päästä ihmisyyttä koskettaviin tunteisiin, toki jokaista arjen ihmistä unohtamatta.
Haluaisinkin haastaa miettimään meidät ammattikasvattajat, joilla on valta vaikuttaa pienen ja suurtenkin ihmisten ajatteluun ja uskomuksiin.
Kohti elämän tasapainoa – kohti luonnon tasapainoa
Yhteydessä itseemme ja arvoihimme olemme luonnollisimmillamme. Jokaisella meistä on tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin olemme.
Avaimet ovat aika yksinkertaisia, mutta niiden toteuttamiseen tarvitaan läsnäoloa.
Ihmiselämä niin kuin luontokin on moninainen vyyhti eikä millään tapaa yksinkertainen. Mutta niin luonto kuin ihminen pyrkii luonnostaan tasapainoon ja eheytymistä kohti.
Luontaisen perusasetuksen mukaan niin metsän kasvusto, kuin vaikkapa ihmisen iholla oleva haava, pyrkivät rakentamaan uutta ja eheyttä niin että tasapaino säilyy. Haurasta tasapainoa on kuitenkin tuettava, on oltava oma motiivi elämän tasapainon vaalimiseen.
Samoin toimii mieli. Se hakee suojaavia elementtejä ja mielenrauhaa tukevaa toimintaa, kasvua ja ratkaisuja.
Lapsissa ovat kaikki valmiudet ihmiselämän, metsän ja luonnon suojeluun, samoin heillä on kaikki edellytykset kasvuun ja itsensä psyykkisesti tasapainoiseksi ihmiseksi saattamiseen, jos he vain saavat siihen mallia ja tukea.
Lapset eivät kasva yksin, mutta yhdenkin turvallisen aikuisen vierellä kulkeminen voi riittää hyvään kasvuun. Me aikuiset – muistetaan myös omat sisäiset lapsemme.
Kun voimme paremmin, meillä on voimavaroja myös suojella sitä, mikä elämää vahvistaa ja ylläpitää. Elämää tuhoavana me ihmiset voimme väistämättä huonommin tai olemme kadottaneet yhteyden syvimpään itseemme ja luontoon. Ahdistuneena näemme vielä suunnan, mutta voimavarat menevät helposti ahdistuksen aiheuttaman stressin ruokintaan ja hallintaan.
Mitä voit käytännössä tehdä arkipäivän kestävän elämäntavan eteen? Kokosin alle täsmätekoja, jotka arjen käytössä toimivat varmasti, suorastaan pyytävät tulla valituiksi. Valitse oma oleellisesi, missä voit hyvin ja maapallo myös.
Esko Valtaoja totesi Iin Ilmastoareenassa 21.9. seuraavasti:
Meidän täytyy pelastaa ensisijaisesti ihminen ja maapallo. Pimeyttä vastaan voidaan käydä vain tiedolla ja rakkaudella.
Kaikkea hyvää talveesi,
Marianne
Mariannen vinkit kestävään elämään
Pelastetaan ja vaalitaan ihmisyyttä:
- Tee joka päivä jotain, josta nautit tai jotain mitä sisimässäsi tarvitset. Pienikin hetki on hyvä.
- Kun ahdistaa tai stressaa, vähennä, pelkistä. Jos on kiire, hidasta. Jos on liikaa, karsi. Karsi niin kauan, että tunnet muutoksen.
- Tutki omat kestävämmän elämän keinosi, etsi tähän asiantuntijuutesi juuri sinuna.
- Valitse sanoa kiireelle ei. Tehokkain tekijä ja aktiivisin läsnäeläjä on levollisena toimiva ihminen. Kokeile jokaiseen päivään pienet levolliset minuutit kiireettä. Tutki sen vaikutuksia.
- Hanki hyvin ja sovussa itsesi kanssa. Älä osta syyllisyydellä omaatuntoa. Ostamalla omaatuntoa riittämättömään, säntäilevään ja ilmastoahdistuneeseen tai muuten vain ahdistuneeseen mieleen ruokit vain lisää syyllisyyttä.
- Anna itselle armoa. Aina ei onnistu. Mielellä on myös luontainen taipumus kontrolloida, ahdistua ja luoda kaaosta vaikuttumalla omista ja toistemme kaaoksista. Se on inhimillistä ihmisyyttä. Tärkeintä on, että etsit oman levollistajasi ja lempeän tavan valita kestävää.
Pelastetaan luovuutta:
- Valitse oma arkiluomisen tapa, jota teet joka päivä 3-15minuuttia. Maalaa. Leivo. Neulo. Nikkaroi. Järjestele. Sommittele. Ratkaise asioita esteettisesti, tavalla joka tuntuu hyvältä.
- Tutki värejä ja vaikutu niistä. Kynillä, maaleilla, katselemalla, ihmettelemällä. Työmatkalla. Jonoissa. Ihmisissä. Toisen ja itsen tekemänä.
- Hakeudu luontoon fyysisesti tai mielessäsi. Luonto auttaa rauhoittumaan ja alat kuulla paljon tarinaa. Hyväksy lempeästi kuulemasi. Hyväksy arvostavasti sekin jos et kuule aina kovin hyviä juttuja.
- Hakeudu taidekurssille tai luo arkeen oma luomistila. Luo ja leiki autotallissa, pihamaalla, keittiönpöydän kulmalla, jauhokulhon kanssa, katselemalla kaunista, mielikuvittelemalla.
Valintoja kestävän taiteen tekemiseen:
- Hanki kestäviä välineitä. Yksi hyvä sivellin kestää vuosia, taipuu moneen ja ei tuota roskaa.
- Käytä maalauspohjina kierrätysmateriaalia: Rullaverhot, levyt, lakanat, kannet ym. Selvitä taideopettajalta pohjan ja värin suhde toisiinsa, mitkä materiaalit sopivat yhteen. Nyrkkisääntönä rasvaisuus kasvaa pintaan.
- Huomioi maalien ja ohenteiden myrkyllisyys. Valitse myrkytön ja ympäristöystävällinen. Testaa luonnonmateriaaleja ja värejä.
- Akryyliväreillä: Imeytä muovia sisältävä räsyyn, jonka kierrätät.
- Öljyväreillä: Irrota väri siveltimestä ruokaöljyllä, pese rasva siveltimestä mäntysuovalla. Huom! Varo liian kuumaa vettä, joka irrottaa siveltimen harjaksen.
- Maalaa vanhoille pohjille uudestaan ja uudestaan.
- Luo aineettomasti tai digitaalisesti. Eritoten mielessäsi. Maalaa mielessä taulu. Ei vaadi aikaa ja on hyvä tapa viettää aikaa esimerkiksi jonoissa. Koskaan ei tule tylsää. Toimii myös tiukoissa paikoissa esim. magneettikoneessa tai pitkää odotusta vaativissa paikoissa. Opasta tämä myös lapsillesi.
- Kerro elämäsi tarinoita. Jaa perimätietoa ja elämäsi ihmisten tarinoita. Kirjoita ne muistiin jälkipolville, jos se on tapasi. Kerrottu tarinakin elää.
Teksti ja kuvat: Marianne Lukkarinen. Hän on Kemijärvellä syntynyt, Perämeren pohjukassa kasvanut, nykyisin Haukiputaalla asuva taiteilija ja taideopettaja, joka tutkii vahvistavaa läsnäoloa livemaalaamisen ja taideopetuksen parissa. Hän on myös metsien ja horisonttien sydänystävä ja harkitsee lopullista muuttoa metsään metsän reunalta.
Seuraa Instagramissa: @mariannelukkarinenart
Kohtaaminen huipulla: Tiede – Taide – Metsä oli kesäkuun lopussa järjestetty seminaari ja työpaja, jossa taiteilijat ja tutkijat yhdistyivät luomaan vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia. Lilith lähetti tapahtumaan kolme taiteilijaansa.
