Teksti: Sami Karhu. Kuva: Riitta Supperi
Anu Puusan ja Reijo Karhisen kirja Osuustoiminta eksyksissä? Ovatko osuuskunnat kadottaneet perustehtävänsä? on puheenvuoro sen pohjalta, mitä osuustoiminnassa on tehty, miten sitä on tutkittu, miten asiat koettu ja mitä näiden pohjalta pitäisi ajatella ja tehdä. Puusa on professori Itä-Suomen yliopistossa, Karhinen aiempi OP Pohjolan pääjohtaja ja Itä-Suomen yliopiston työelämäprofessori.
Ankkuriomistajuus pidettävällä huipulla
Kirjan teemana on omistajuus. Tähän se kiteytyy. Kun lisätään, että ankkuriomistajuus, terävöityy vielä. Olemme pidettävässä maastonkohdassa, näin jalkaväen kielellä ilmaistuna. Kirja herättää kysymyksen, että onko tällä pidettävällä kukkulalla riittävän osaavia ja taistelutahtoisia aatteen sotureita? Kaikki ei ole kunnossa. On harhailevaa mieltä, eksyneitä katseita.
Auktoriteetin ja kentän kohtaaminen
Kirja on kuvaus osuustoiminnan piirteistä ja analyysi sen nykytilasta ja mahdollisuuksista. Kirja on tarkoitettu meille kaikille, koska osuustoiminnan palvelut ja omistajuus koskevat melkein jokaista.
Puheenvuoron painavuus tulee kirjoittajien auktoriteettiasemasta osuustoimintaliikkeessä. Kirjoittajien silmien kautta on kulkenut se tieto, mitä osuustoiminnasta oikeastaan voi tietää. Teksti on melkoisen älyllisen ponnistelun tulos, mikä selviää kirjan avoimesta esipuheesta. Erityisesti on kiinnostava ajatella, että kenttäkokemusta omaava tutkija ja kokenut liikkeenjohtaja ovat kirjoitetuista asioista yhtä mieltä. Se merkitsee paljon lukijalle.
Ymmärrän kirjan merkityksen kahtalaisena. Se on oppikirja osuustoimintayritysten jäsenomistajille. Tässä roolissa kirja opettaa, herättää, motivoi ja rohkaisee. Se on myös yhteiskunnallinen puheenvuoro siitä, että tässä on kysymys elämäntavastamme ja kansakuntakysymyksestä. Oppilaani Vaasan yliopiston osuustoimintakurssilla sanovat, että eihän osuustoiminnassa olekaan kysymys vain liiketoimintamallista vaan ajattelutavasta. Tässä ajatuksessa on sukunäköä kirjan kanssa.
Hätähuuto jäsenille ja yhteiskunnalle
Kirja on myös hätähuuto. Jäsenomistajien tulee kiinnostua omista asioistansa. Jäin pohtimaan, että millä moraalisella voimalla osuustoiminnan edunvalvonta vaatii yhteiskunnan kiinnostumaan osuustoiminnasta, kun jäsenetkään eivät jaksa nähdä vaivaa ja syttyä. Selitys voi löytyä meidän keskitetystä ylhäältä päin ohjatusta yhteiskunnasta. Kustaa Vaasan ajan opit herruudesta elävät edelleen. Rahvaan asiat hoidetaan yläkerroksissa.
Kirja otsikko on osuustoiminta eksyksissä, kysymysmerkillä. Ovatko osuuskunnat kadottaneet perustehtävänsä, kysymysmerkillä. Tämä on hyvin keksitty. Siinä ei sanota, että näin on, vaan kannustaa lukijaomistajan muotoilemaan itse vastauksen, jota voi sitten kehitellä, kun maailmaa tarkkailee kirjan tarjoamin silmälasein.
Toivon kipinöitä muutoksen keskellä
Onnistuvatko osuuskunnat terävöittämään perustehtävänsä muuttuvassa yhteiskunnassa? Uskon ja toivon näin. Prosessi on tärkeä, koska päämäärä karkaa aina horisonttiin. Maailma on häkellyttävässä muutostilassa. Älyllinen prosessi on hyvä merkki.
Entä ovatko jäsenet ehtineet eksyä osuustoimintaideasta sillä aikaa, kun yritykset ovat etsineet omaa sieluansa muuttuvassa maailmassa? Vielä on kuitenkin aateperustaa ja aktivisteja jäljellä ja tämän päälle voi hyvin rakentaa. Eurojakin on paljon koossa johdon terävien strategiapalaverien ja etevien operatiivisten liiketoimintainnovaatioiden vuoksi.
Kun olen lähestynyt osuustoimintaa historian liikevoimien näkökulmasta ja koittanut arvioida, että miten osuuskunnat ovat muuttuvaa yhteiskuntaa ja jäsenten tarpeita kussakin ajassa lukeneet ja mitä johtopäätöksiä ne ovat tehneet, näen, että meillä on toivoa! Seuraavat askeleet otetaan parhaiten palauttamalla osuustoimintaan nykyaikaista kansanliikeluonnetta, jonka kautta löytyy omistajuuden tahtotilaa tulevaisuutta kohti.
Ekologinen haaste kaikkein vaikein
Osuustoiminnan tulee hallita sosiaalisen ja taloudellisen tasapainon hakeminen sekä ekologisen kestävyyden rakentaminen. Kaksi ensimmäistä voimme hallita. Paljon on tehty. Kolmas kohta on hankalampi, mutta siinä suhteessa osuuskunnat ovat samojen haasteiden edessä kuin muutkin yritykset.
Ekologisesta näkökulmasta katsottuna voi varmimmin sanoa, että yritykset yleisestikin ovat kyllä eksyksissä. Vastauksen antaminen ekologiseen haasteeseen edellyttäisi jäsenomistajilta niin paljon, että onko siihen edes osuustoimintayrityksillä täysi valmius muuttua ja miten liiketoiminta siinä maailmassa hoidetaan. Osuustoiminta on sidoksissa kasvua hakevaan yhteiskuntaan. Kasvu on tähän saakka merkinnyt luonnonvarojen lisääntyvää käyttöä kaikkine seurannaisilmiöineen.
Dynamiikkaa tarvitaan jatkossakin
Kirjan tehtävänä on herättää lukijan oma ajattelu. Olen koittanut sitä kautta lähestyä kirjaa tätä blogia kirjoittaessani.
Tällaisia kirjoja olisi pitänyt tehdä kaikkina aikoina. On joitain toki tehtykin. Osuustoimintakulttuuri tulee pitää dynaamisena ja ajatus irtonaisena. Pulmia oli pysähtyneisyyden vuosikymmeninä sääntelytalouden suojaverkoissa, mistä on heijastuksia nykypäivään. Onneksi tuli ryhtiliike ja uusi osuustoiminta, Lilith ja kaikki. Dynamiikkaa pitää olla myös tästä eteenpäin.
Uusi kirja löytyy hyvin varustelluissa kirjakaupoissa.
Kirjoittaja Sami Karhu on Lilithin hallituksen jäsen ja Vaasan yliopiston työelämäprofessori.
