Lilithin tähdet: Jarkko Martikainen

Muusikko Jarkko Martikaisella on monta rautaa tulessa. Musiikin lisäksi projektit liittyvät kirjoittamiseen.

Viime aikoina Jarkko Martikainen on keikkaillut kuudennen soololevynsä, Ruosterastaiden, merkeissä yksin ja Luotetut miehet -bändin kanssa. Ehtiväinen taiteilija on myös kirjoittanut, oikolukenut ja poikennut studiossakin.

– Kotitöinä ovat olleet Miten lauluni ovat syntyneet -kirjan osuuteni kokoon miekkailu, soittotreenaukset ja laulunteko, yksi studiosessio Kirjastolevy -kokoelma-albumia varten ja Suomi sataa ja tuulee -teatteriesityksen laulutekstien laadinta.

Suomi sataa ja tuulee –teatteriesityksen ensi-ilta on Hämeenlinnan kaupunginteatterissa 16. helmikuuta.

YUP:n laulajana tunnetuksi tullut Jarkko Martikainen on lisäksi oikolukenut bändin vaiheita käsittelevää kirjaa. Historiikki kertoo 1980-luvulla perustetun, 2000-luvulla hurjaan suosioon nousseen bändin tarinan. YUP – Helppoa muisteltavaa -kirjan on kirjoittanut Hippo Taatila ja se ilmestyy helmikuussa Liken kustantamana.

Muutenkaan tahti ei tänä vuonna hyydy, vaan työn alla on levy sekä kirja.

– Ainakin seitsemännen levyn laulut haluaisin valmistaa, sen lisäksi edistää kolmannen kirjan asioita, ja vielä parantaa juoksuani soiton ja laulamisen osalta. Siinä kolme ammatilliseksi katsottavaa suunnitelmaa.

Seitsemäs pitkäsoitto julkaistaan näiltä näkymin ensi vuonna. On kuitenkin mahdollista, että uusia levyjä ei tarvitse ensi vuoteen asti odottaa.

– Kaikki loka-marraskuun bändikiertueen keikat kyllä äänitettiin, ja niistä saattaisi ehkä julkaista livelevyn vielä tänä vuonna.

Lisäksi tiedossa on lisäksi keikkailua Luotettujen miesten kanssa, soolona, sekä keväällä Haaga Folk Machine -kolmikon kanssa.

Mistä monialaiseen taiteilijan työhön sitten riittää energiaa ja luovuutta? Pontta työhönsä Martikainen kertoo saavansa ihmisiltä, joiden kanssa työskentelee. Myös taiteilla on tärkeä rooli. Hän arvelee sen merkityksen olevan kenties suurempi mitä hän itse myöntääkään.

– Yleensähän tällaiseen kysymykseen vastataan energialähteinä läheiset ihmiset, eläimet ja luonto, eivätkä ne minunkaan suhteeni ohi osu, mutta kai energiaa tulisi ammentaa silkasta elossa olemisesta. Jollei löydä voimaa ja luovuuden lähdettä siitä, pitää varmaan taipua avaruuden tai ylempien voimien puoleen, ja saattaa olla etteivät ne vastaakaan.

Mutta silkka työhön tarttuminenkin tuottaa tulosta. Kaikki meistä ovat luovia, mutta ero syntyy siitä, että jotkut alkavat kehittää luovuuttaan, Martikainen ajattelee. Ja kun tekee paljon töitä, saa myös aikaan valmista jälkeä.

Oman taiteensa vaiheita ja siinä tapahtuneita muutoksia Martikainen ei halua liiaksi pohtia. Hän kuitenkin kuvailee, että laulujen aiheita on löytynyt lisää ja niissä on alkanut esiintyä ihmisyyden erilaiset kerrokset. Iälläkin on ollut osuutensa muutoksessa.

– Leikiksi laiton ja ylevämpien päämäärien suhde saattaa olla paremmassa tasapainossa kuin alkuvuosina, hän vielä lisää, ja jatkaa että työjälkeen vaikuttaa myös säveltäminen akustisilla soittimilla päänsisäisen unelmoinnin ja sähkökitaransoiton lisäksi.

Olennaista Martikaisen mukaan on se, että hän on voinut keskittyä luovaan työhön, hukkaamatta päiviä turhuuksiin.

– Tärkeintä ovat tekeminen ja tekemisen innon vaaliminen, kaikella muulla on pienempi merkitys.

 

Teksti: Anna Pöysä